Näytetään tekstit, joissa on tunniste hääkuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hääkuvat. Näytä kaikki tekstit

31. heinäkuuta 2014

Our wedding: Kaasojen ja bestmanien tehtävät

Kaasot ja bestmanit olivat meidän häissä korvaamaton apu. Meillä sulhon kanssa oli kummallakin kolmen hengen apujoukot, jotka helpottivat meidän hääjärjestelyjä huomattavasti. Kaasoinani oli kaksi lukioaikaista ystävää, kaaso S ja kaaso T, sekä yksi "tuoreempi" ystävä, kaaso K. Sulhon apuna olivat bestman J, bestman P, sekä bestman C. Näiden lisäksi mukana avustamassa oli seremoniamestarina toimiva veljeni.

Yksi kaasojen tärkeä tehtävä jo alusta alkaen oli käydä kiertämässä hääpukuliikkeitä. Kävin läpi Helsingin kaikki hääpukuliikkeet: Niinatar, Stilissima, Fleur d'Orange, Zazabella, Lavem, Tampereen Morsiusgalleria sekä käytettyjen hääpukujen liikkeen Lovebirds (pariinkin otteeseen). Ihan kaikki kolme eivät aina päässeet mukaan, mutta edes yksi makutuomari oli mukana joka sovituksessa. Tämän lisäksi kaasoilta sai henkistä tukea (ja järjen äänen) kun kaksi viikkoa ennen häitä sain paniikkikohtauksen, että selkä"makkarat" näkyy puvussa ja pitää salamalaihduttaa ja kiinteyttää selkää.. 

Kaasojen kanssa askarreltiin myös ne vähät mitä jouduimme häitä varten käsin valmistelemaan. Näihin kuului meidän pienet vieraslahjapullot bussimatkalle (ilmeisesti suuri succée!) sekä teepussukat. Kaikki paperityöt ja -leikkaukset hoidettiin sulhon kanssa (tai siis sulho hoiti..). 

Hääpäivää varten valmistelin tarkan excel-taulukon kuka tekee mitä ja missä vaiheessa päivää. Kaasojen tärkein tehtävä oli olla minun seurana päivän aikana, alkaen aamun kaunistautumisesta ja sen jälkeiseen valmistautumiseen. Kaaso S tuli mukaamme valokuvauksiin ennen kirkkoa, kun taas kaasot K ja T kävivät hotelli Kämpissä valmistelemassa huoneen hääyötä varten. Kirkossa kaasot tietysti huolehtivat häämekon laahuksesta ja pitivät hääkimppua kun me seisoimme alttarilla. Juhlissa kaasojen tuli avustaa morsian vessaan ja pidellä helmaa toimituksen aikana, sekä varmistaa juhlien päätyttyä että kaikki tavarat korjataan juhlatiloista pois. 



Bestmanien tehtäviin kuului tietysti puolestaan olla sulhon tukena ja pukeutua yhdessä hääpäivän aamuna. Bestmaneillahan oli tummat puvut, kun taas sulholla oli saketti. Bestman C toimi hääauton kuskina ja ajoi meidät hääkuvauksiin ennen ja jälkeen kirkon. Bestman P toimi rahastonhoitajana ja maksoi sekä kirkkokvartetille että bändille keikkojensa jälkeen. Bestmanit P ja J vastasivat vieraiden viihdyttämisestä bussimatkalla Kasinolle. Samat bestmanit myös viihdyttivät vieraita Kasinolla ennen hääparin saapumista, käyttännössä tämä tarkoitti photoboothin hoitamista ja vieraiden ohjaamista oikeaan paikkaan. Soittolistaa hoiti sekä seremoniamestari että bestman J. Bestmanit hoitivat myös taksien tilaamisen jatkojuhliin sekä avustivat kaasojen juhlatilan järjestämisessä. 

(Miehillä ei ole sukkahousuja päässä vaikka siltä näyttääkin..)

Yhdessä kaasot ja bestmanit olivat lisäksi järjestäneet koko hääjuhlan ohjelman. Se tarkoitti meille yhtä isoa stressinaihetta vähemmän - ja lisäksi antoi meille mahdollisuuden nauttia juhlasta miettimättä aikatauluja. Ohjelmaan kuului kaaso S:n puhe, pöytien välinen kisa siitä kuinka hyvin tunsivat hääparin sekä hindi-suomi tulkkausvisa. 

Kaiken kaikkiaan apujoukoista oli aivan uskomattoman suuri apu. Ilman kaasoja ja bestmaneja olisimme stressanneet enemmän - varsinkin itse juhlapäivänä. Lämmin kiitos teille, rakkaat ystävät! <3

15. kesäkuuta 2014

An Indian wedding - part 2

Kerroin jo jonkinverran Intian juhlallisuuksista edellisessa postauksessani. Ohessa on lyhyt selostus loppuillan tapahtumista.

Sekä Suomessa että Intiassa häämarssi on tärkeä osa hääpäivää. Toisin kuin Suomessa, Intiassa marssi ei kuulu kirkkoon vaan juhlapaikalle ja siihen osallistuu koko juhlaväki. Oli kieltämättä huvittavaa marssia jonkun humppamarssin tahtiin ympäri juhlatilaa, perässä vanhemmat ja sukulaiset, ja heidän jälkeen loput vieraista. Letkan ensimmäisinä pysähdyttiin ja päästettiin loput vieraista sukeltamaan käsiemme alta, kunnes päästiin taas viimeisenä tulemaan joukon etunenään. 











Marssin jälkeen oli vuorossa häätanssi. Olimme valinneet Suomen hääjuhlien soittolistalta kaksi kappaletta, jotka soitettiin Intiassa. Ensimmäinen, joka oli meidän kahden tanssi, oli ihanan Etta Jamesin mieletön "At Last". Toisena kappaleena, jolloin muut vieraat liittyivät tanssilattialle, soitimme Nat King Colen "L-O-V-E" kappaleen.



Tämän jälkeen alkoi pieni leikki. Juontaja keräsi pariskuntia ympärillemme rinkiin, ja sitoi sulhon ja minun silmät. Leikin tarkoituksena oli, että me sulhon kanssa sopisimme keskenämme kuiskaamalla yhden kolmesta asennosta - rakkaus (halaus), kosinta (sulho polvistuu) tai ero (selät vastakkain) - ja parien pitäisi arvata valitsemamme asento sitä esittämällä. Kyseessä oli vähän kuin tuolileikki - kun musiikki soi, vieraiden piti asettua, jonka jälkeen me esitimme sen asennon mistä keskenään sovimme. Ne parit, jotka arvasivat väärin joutuivat ulos pelistä. Peli jatkui niin monta kierrosta kunnes jäljellä oli enää yksi voittajapari. Peli oli ilmeisen hauska, silmilläni ollut side oli aika tiukalla enkä meikkien pelossa uskaltanut repiä sitä pois kasvoilta. Ainakin vieraat tuntuivat nauravan kovasti pelille ja meidän asennoille.. 




Kaikkiin hyviin häihin kuuluu tietysti herkullinen ruoka. Meillä oli buffet-illallinen, jossa tarjolla oli alkuruokia, noin 4-5 erilaista pääruokaa, sekä kolme jälkiruokaa - ja tietysti herkullisia tuoreita hedelmiä. Toisin kuin Suomessa, hääjuhlissa ei ole istumajärjestystä vaan vieraat istuvat minne haluavat. Ruokailukin on vapaamuotoista - kun ruuan on ilmoitettu olevan valmista, sitä saa hakea haluamaansa tahtiin koko illan ajan. 



Hiukan omasta pukeutumisestani - pukeuduin juhlissa pitkään siniseen iltapukuun hääpuvun sijaan. Mietin hääpukuni käyttämistä näissäkin juhlissa, mutta totesin pukuni olevan niin muhkea ja laahuksen olevan niin pitkä, että olisin tarvinnut sitä varten oman matkalaukun. Päätin siis turvautua tavalliseen iltapukuun. Alunperin olin ajatellut (ja sulho toivonut) hankkia vaalean iltapuvun, mutta en halunnut maksaa useita satoja hääpukumaisesta vaaleasta mekosta, jota en välttämättä näiden juhlien jälkeen käyttäisi. Katselin monien  nettikauppojen valikoimia ja vielä näiden kiinalaisten made-to-order -sivustojen valikoimia, mutten ehtinyt tilata mitään verkosta.


Asento-leikin jälkeen ohjelmassa oli lähinnä tanssia. DJ laittoi volyymit kattoon, soitti intialaista teknoa (tai jotain vastaavaa) ja porukka alkoi tanssia hulluun tahtiin. Jopa pienimmät lapset hyppivät ilosta kiljuen keskellä lattiaa. Yllätyksekseni myös iki-jäykät vanhempani päätyivät sheikkaamaan intialaisen musiikin tahtiin! 
 
Vieraat lähtivät puoli kahdentoista maissa. Jokainen perhe tuli erikseen sanomaan hyvästi meille. Hyvästejä varten olimme asettautuneet seisomaan lavalle - näin valokuvaaja sai aina koko perheestä kuvan hääparin kanssa. Onneksemme meillä oli n. 150 vierasta, joten hyvästien kuvaamisessa ei kestänyt koko iltaa. Sulhon siskon häissä oli 1000 vierasta, jotka he hyvästelivät  - ja joista osaa he eivät edes tunteneet!

Kaiken kaikkiaan yllätyin jälleen kerran kuinka sydämellisiä ja lämpimiä intialaiset ovat. He ottivat minut todella ystävällisesti vastaan. Intialaiset ylipäänsäkin tuntuvat aina olevan iloisia, sydämellisiä, ja he selkeästi rakastavat pitää hauskaa.. ainakin intialaisen musiikin tahtiin! ;-) Näimme jo juhlien videon ja täytyy myöntää, että hiukan harmittaa että emme ottaneet videokuvaajaa Suomen häihin. Olin koko ajan täysin videokuvaajaa vastaan, mutta kieltämättä oli mukava nähdä koko illan kulu uudestaan.  Oli hauska seurata mitä vieraat tekivät ja myös nähdä miltä itse oikeastaan näytin. 

Juhlien jälkeen hyvästelimme viimeiset vieraat ja perheeni, joka suuntasi seuraavana päivänä Delhiin ja Taj Mahalille. Nämäkin hääjuhlat olivat ohi aivan liian nopeasti.. Seuraavana aamuna, kahden tunnin yöunien jälkeen, suunnattiin lentokentälle ja kauan kaipaamaamme häämatkaa!

7. syyskuuta 2013

Wedding event HääGalleria

Käytiin tänään äitini ja sulhon kanssa HääGalleria-tapahtumassa Katajanokan vankilahotellissa (siis entinen Katajanokan tutkintavankila, nykyinen Best Western hotelli). Suoraan sanottuna olin tosi pettynyt tarjontaan - paikalla oli ehkä viisi näytteilleasettajaa. Onneksi tapahtuma oli ilmainen, olisin nimittäin ollut erittäin vihainen ja pettynyt jos olisin maksanut osallistumisestani. 

Tapahtuman mielenkiintoisin osa oli Stilissiman hääpukumuotinäytös, jossa nähtiin muutamia syksyn uusia hääpukumalleja. Tosin hämmästystä herättivät mallit, jotka eivät erityisen iloisen näköisenä kulkeneet esittelemässä pukuja. Tila oli tietysti hankala muotinäytökselle ja alkuun tuntui ettei kukaan tiennyt tarkalleen missä kohtaa mallit tulevat kävelemään, mutta jäin silti kaipaamaan parempaa ja iloisempaa tunnelmaa koko tapahtumaan. Noh, ne "oikeat" häämessut taitaa olla edessä vasta alkuvuodesta. 

Ohessa muutamia kuvia tilaisuudesta ja hääpuvuista niille morsiamille, jotka eivät vielä ole ostaneet häämekkojaan. 

Wedding car


wedding car



hääpuku
hääpuku







hääpuku



hääpuku

hääpuku

hääpuku


5. syyskuuta 2013

The Nifty Fifties Weddings

Löysin lehdenkeräyspisteestä aarteen; nipun Eeva, Hopeapeili ja Viuhka -naistenlehtiä, suoraan 50-luvulta!

1930-luku oli ilmeiseti vilkasta naistenlehtien ilmestymisen aikaa; siihen aikaan aloitettiin useampi naistenlehti. Tähän aikaan ilmestyi myös ensimmäinen Eeva-lehti, jonka lukijaa ei mielletty hellen ääressä viihtyväksi vaan kahviloissa, urheilukilpailuissa ja teatterissa aikaa viettäväksi moderniksi naiseksi.
Hopeapeili ilmestyi vuonna 1936 ja halusi olla sivistyneiden naisten äänitorvi. Viuhka puolestaan syntyi sotien jälkeen vuonna 1945 ja oli suunnattu pirteälle ja ennakkoluulottomille naisille. Aikamoinen pala suomalaisten naisten historiaa makaa siis ruokapöydälläni tällä hetkellä. 



Vietin viihdyttävän sunnuntai-iltapäivän selaillessa lehtiä. Niistä löytyi nykylehdissäkin olevia ristisanatehtäviä ja horoskooppeja. Mielenkiintoisesti horoskooppimerkkiä Leijona kutsuttiin silloin Jalopeuraksi. 

Häiden kannalta mielenkiintoista oli lukea "Nuorta Onnea" palstaa Eevasta, jossa oli siis avioliittoilmoituksia vastanaineista. 

Hääilmoitus 1950-luvun Eeva lehdestä
Eeva-lehti, nro 5, Toukokuu 1956
Hääpari 1950-luvun lehdestä
Eeva-lehti, nro 5, Toukokuu 1956

Sen ajan häämekot olivat pitkähihaisia ja kaulus oli yllättävän korkealla. Toisaalta mekko saattoi olla lyhyt ja näyttää morsiamen sääret. Huntu oli lyhyt, mutta päässä saattoi olla pieni hattu.

Yhtä viihdyttävää oli lukea naistenlehtien ns. neuvontapalstoja. Eevan "Leelian lepotuoli" oli kai aikansa suosituimpia palstoja. Neuvoista tosin loistaa sen ajan arvomaailma ja kokemukset perheen ylivoimaisuudesta. Alla olevalla palstalla nainen kertoo kuinka "maailman paras aviomiehellä" on avioliiton ulkopuolinen suhde, ja etsii neuvoja ja tukea Leelialta. Leelian neuvot tosin ovat aika karuja; pettäminen rinnastetaan flunssaan; "se on kurja sairaus, mutta menee varmasti ohi juuri sillä hoidolla jolla sinä erikoisen ymmärtävänä ja taitavana vaimona hänelle annat". Aikamoista.. 

Neuvontapalsta naisille 1950-luvun Eeva-lehdestä

 

 

25. elokuuta 2013

The One..

..nimittäin valokuvaaja! 

Päädyimme lopulta valitsemaan Jussi Rekiaron hääkuvaajaksemme. Jussin kuvissa on ihana, romanttinen tunnelma ja kauniit miljööt. 

Fredrik Hollsten oli vahva kakkonen ja punnitsimme päätöstä pitkään. Kolmas harkitsemamme kuvaaja oli Maria Hedengren, joka kuitenkin ylitti budjettimme aika roimasti. 

Tuli samalla huomattua miten laaja hintahaitari hääkuvissakin on. Hääkuvat ovat tärkeitä, mutta en niistä kuitenkaan halua maltaita maksaa. Kyllä varmaan halvempikin kuvaaja osaa ottaa kuvia niin, että kuvattavan päät ja varpaat ovat mukana...

18. elokuuta 2013

Inspiration

Äh, nyt pitäisi tehdä jotain ihan muuta kuin selailla Pinterestiä ja bloggailla. Pinterestistä on tullut uusi paras kaverini ja kaiken vapaa-ajan syövä monsteri (ihana sellainen ;-) ). 
Tässä muutamia fiilistelykuvia..

Jos asuisin taikametsässä, tai sen reunalla, järjestäisin hääseremonian auringon laskiessa.


Ihana valokoriste! Voisin kuvitella ympärille hulppean viiden tähden hotellin mahtavan upean juhlatilan, jossa on kristallikruunuja ja luksusta.


Tällaista kukkaloistoa haluaisin omiin juhliini. Häihin on turha kantaa paljon koristeita, Johanneksenkirkko on upea sellaisenaan. Juhlatilassa voisi olla isoja ja näyttäviä kukkia.

Ikimuistoinen hääkuvaidea! Häistäni puuttuu vain ulkovihkiminen, kristallikruunu ja ihana italialaiselta näyttävä puutarha... ;-)

EDIT: Viimeisenä on pakko laittaa tämä.. :-D



14. elokuuta 2013

Moments

Life is not made up of minutes, hours, days, weeks,
months, or years, but of moments.
- Sarah Breathnach




This moment contains all moments.
- C. S. Lewis



Yksi häiden tärkein tekijä on häävalokuvaaja. Kenen käsiin luotamme sen, että saamme uniikit ja ihastuttavat muistot päivästämme? 
Haluan kuvien heijastelevan tunnelmaa ja tilanteen herkkyyttä sekä ikuistaa vieraat ja heidän ilmeensä.Kaikki kuvaajat mitä olen selaillut näyttävät ottavan hienoja kuvia, mutta jotkut kuvaajista vain koskettivat minua muita enemmän.

Olen seuraillut eri blogeja ja keskustelupalstoja löytääkseni muutaman vaihtoehdon kuvaajaksemme. 

Jussi Rekiaro ottaa upeita, tunnelmallisia kuvia.  
Jussin internetsivut löydät täältä. 

Fredrik Hollsten on taitava valokuvaaja, jonka kuvissa on veikeitä ideoita ja kauniit sävyt. Fredrikin sivut löysin täältä.  

Maria Hedengrenillä on takanaan monta kuvaussessiota kansainvälisistä häistä, ehkä sen takia hän on meillekin kiinnostava kuvaaja. Marian upeita kuvia löytää täältä.