An Indian wedding - part 2

Kerroin jo jonkinverran Intian juhlallisuuksista edellisessa postauksessani. Ohessa on lyhyt selostus loppuillan tapahtumista.

Sekä Suomessa että Intiassa häämarssi on tärkeä osa hääpäivää. Toisin kuin Suomessa, Intiassa marssi ei kuulu kirkkoon vaan juhlapaikalle ja siihen osallistuu koko juhlaväki. Oli kieltämättä huvittavaa marssia jonkun humppamarssin tahtiin ympäri juhlatilaa, perässä vanhemmat ja sukulaiset, ja heidän jälkeen loput vieraista. Letkan ensimmäisinä pysähdyttiin ja päästettiin loput vieraista sukeltamaan käsiemme alta, kunnes päästiin taas viimeisenä tulemaan joukon etunenään. 

Marssin jälkeen oli vuorossa häätanssi. Olimme valinneet Suomen hääjuhlien soittolistalta kaksi kappaletta, jotka soitettiin Intiassa. Ensimmäinen, joka oli meidän kahden tanssi, oli ihanan Etta Jamesin mieletön "At Last". Toisena kappaleena, jolloin muut vieraat liittyivät tanssilattialle, soitimme Nat King Colen "L-O-V-E" kappaleen.

Tämän jälkeen alkoi pieni leikki. Juontaja keräsi pariskuntia ympärillemme rinkiin, ja sitoi sulhon ja minun silmät. Leikin tarkoituksena oli, että me sulhon kanssa sopisimme keskenämme kuiskaamalla yhden kolmesta asennosta - rakkaus (halaus), kosinta (sulho polvistuu) tai ero (selät vastakkain) - ja parien pitäisi arvata valitsemamme asento sitä esittämällä. Kyseessä oli vähän kuin tuolileikki - kun musiikki soi, vieraiden piti asettua, jonka jälkeen me esitimme sen asennon mistä keskenään sovimme. Ne parit, jotka arvasivat väärin joutuivat ulos pelistä. Peli jatkui niin monta kierrosta kunnes jäljellä oli enää yksi voittajapari. Peli oli ilmeisen hauska, silmilläni ollut side oli aika tiukalla enkä meikkien pelossa uskaltanut repiä sitä pois kasvoilta. Ainakin vieraat tuntuivat nauravan kovasti pelille ja meidän asennoille.. 

Kaikkiin hyviin häihin kuuluu tietysti herkullinen ruoka. Meillä oli buffet-illallinen, jossa tarjolla oli alkuruokia, noin 4-5 erilaista pääruokaa, sekä kolme jälkiruokaa - ja tietysti herkullisia tuoreita hedelmiä. Toisin kuin Suomessa, hääjuhlissa ei ole istumajärjestystä vaan vieraat istuvat minne haluavat. Ruokailukin on vapaamuotoista - kun ruuan on ilmoitettu olevan valmista, sitä saa hakea haluamaansa tahtiin koko illan ajan. 

Hiukan omasta pukeutumisestani - pukeuduin juhlissa pitkään siniseen iltapukuun hääpuvun sijaan. Mietin hääpukuni käyttämistä näissäkin juhlissa, mutta totesin pukuni olevan niin muhkea ja laahuksen olevan niin pitkä, että olisin tarvinnut sitä varten oman matkalaukun. Päätin siis turvautua tavalliseen iltapukuun. Alunperin olin ajatellut (ja sulho toivonut) hankkia vaalean iltapuvun, mutta en halunnut maksaa useita satoja hääpukumaisesta vaaleasta mekosta, jota en välttämättä näiden juhlien jälkeen käyttäisi. Katselin monien  nettikauppojen valikoimia ja vielä näiden kiinalaisten made-to-order -sivustojen valikoimia, mutten ehtinyt tilata mitään verkosta.

Asento-leikin jälkeen ohjelmassa oli lähinnä tanssia. DJ laittoi volyymit kattoon, soitti intialaista teknoa (tai jotain vastaavaa) ja porukka alkoi tanssia hulluun tahtiin. Jopa pienimmät lapset hyppivät ilosta kiljuen keskellä lattiaa. Yllätyksekseni myös iki-jäykät vanhempani päätyivät sheikkaamaan intialaisen musiikin tahtiin! 
 

Vieraat lähtivät puoli kahdentoista maissa. Jokainen perhe tuli erikseen sanomaan hyvästi meille. Hyvästejä varten olimme asettautuneet seisomaan lavalle - näin valokuvaaja sai aina koko perheestä kuvan hääparin kanssa. Onneksemme meillä oli n. 150 vierasta, joten hyvästien kuvaamisessa ei kestänyt koko iltaa. Sulhon siskon häissä oli 1000 vierasta, jotka he hyvästelivät  - ja joista osaa he eivät edes tunteneet!

Kaiken kaikkiaan yllätyin jälleen kerran kuinka sydämellisiä ja lämpimiä intialaiset ovat. He ottivat minut todella ystävällisesti vastaan. Intialaiset ylipäänsäkin tuntuvat aina olevan iloisia, sydämellisiä, ja he selkeästi rakastavat pitää hauskaa.. ainakin intialaisen musiikin tahtiin! ;-) Näimme jo juhlien videon ja täytyy myöntää, että hiukan harmittaa että emme ottaneet videokuvaajaa Suomen häihin. Olin koko ajan täysin videokuvaajaa vastaan, mutta kieltämättä oli mukava nähdä koko illan kulu uudestaan.  Oli hauska seurata mitä vieraat tekivät ja myös nähdä miltä itse oikeastaan näytin. 

Juhlien jälkeen hyvästelimme viimeiset vieraat ja perheeni, joka suuntasi seuraavana päivänä Delhiin ja Taj Mahalille. Nämäkin hääjuhlat olivat ohi aivan liian nopeasti.. Seuraavana aamuna, kahden tunnin yöunien jälkeen, suunnattiin lentokentälle ja kauan kaipaamaamme häämatkaa!