An Indian Wedding - part 1

Viikko oikeiden häiden jälkeen juhlimme avioitumista toisenkin kerran - tällä kertaa Mumbaissa. Sulhon vanhemmat olivat halunneet juhlia myös intialaiseen tyyliin omien sukulaisten ja ystävien seurassa. Alunperin sulhon isä halusi "pieniin" häihin 300 vierasta - saatiin lopulta väkimäärä karsittua noin 120-150 vieraaseen. 

Intiassahan vieraita ei kutsuta yksitellen, vaan kotitalouksittain. Juhliin voi ilmestyä käytännössä kuka vain kutsutusta perheestä - serkusta mummoon. Tämän takia tarkkaa vierasmäärää ei oikeastaan voi etukäteen tietää ja cateringkin varautuu joustamaan ruokailun ja juomien suhteen. Kutsut myös yleensä viedään henkilökohtaisesti perille, ja vain kaukana asuville kutsu postitetaan. Meidän intialaisiin häihimme sulho oli muokannut oikeista kutsukorteista paikallisen version, jossa ilmoitettiin Mumbain juhlien tiedot.

Juhlapäivä oli siis lauantai 24. toukokuuta. Olimme saapuneet Intiaan vanhempieni ja veljeni kanssa jo keskiviikkona iltana ja kaksi päivää kierrellen nähtävyyksiä. Lauantaina oli tarkoitus viettää rauhallisempi päivä ja palata sulhon kotiin aikaisemmin, jotta ehdimme ajoissa valmistautua iltaa varten. Vietettiin pari tuntia läheisessä ostoskeskuksessa, kun äitini onnistui kävelemään erään liikkeen lasiovea päin ja saamaan ison haavan nenäänsä...! Vaikkei haava näyttänyt kovin syvältä, päätettiin, että on parempi jos äitini lähtee varmuuden sulhon mukana sairaalaan tarkistuttamaan haavan. Onneksi kyseessä ei ollut iso ruhje, vaan tästä selvittiin laastarilla ja päästiin kaikki edes hetkeksi lepäilemään ennen juhlia.

Sulhon sisko oli tilannut kampaajan kotiin laittamaan hiukseni juhlakuntoon. Ajatuksissa oli matala niskanuttura, samantyylinen kuin oikeissa häissä Suomessa, mutta yksinkertaisempi. Aikaa tähän oltiin varattu vajaa tunti, mutta jo alkuvaiheissa huomasin ettei kampaaja taida osata toteuttaa omia näkemyksiäni. Ilmeisesti paikalliset morsiammet pitävät korkeista ja tuuheista kampauksista.. 

Monen uusintayrityksen jälkeen saatiin hiukset lopulta jotenkin kasaan ja hiuskorulla nätiksi. Alunperin en ollut ajatellutkaan hiuskorua, mutta koru oli myös aika välttämätön mustien pinnien peittämiseksi... eipä tullut mieleen tuoda isoa kasaa omia pinnejä, intialaisten hiusten väri kun yleensä on hiukan erilainen kuin oma. Kampaukseen meni lopulta 1.5 tuntia ja koko aikataulu oli sekaisin. Onneksi koko perhe on kroonisesti kaikesta myöhässä, niin oma myöhästyminen ei haitannut. 

Valokuvaaja ja videokuvaaja olivat kummatkin jo paikalla ja kuvaamassa sulhon perheenjäseniä. Ennen lähtöä juhlapaikalle poseerasimme kumpaankin linssiin - yksin, parina, perheen kanssa, lasten kanssa, isosetien kanssa.. Suoraan sanottuna videointi kotitiloissa jännitti todella paljon, tuntui että studiovalo oli suoraan naaman edessä ja sen vieressä videokamera. Onneksi päästiin lopulta matkaan. 

Juhlapaikkana toimi läheisen hotellin juhlatila, ja suunnattiin ensin minun vanhempieni hotellille noutamaan heidät mukaamme. Paikallisen tyylin mukaan vieraat olivat jo juhlapaikalla odottamassa hääparia ja heidän perheettään. Hotellin luona ei ollut mahdollisuutta erehtyä ovesta juhlapaikalle.. Seistiin hetki ulkona odottamassa jotain, samalla videomies kuvaili meitä joka kulmasta.

Kun pääsimme astumaan sisään, illan juontaja (meillä oli joku sukulaismies illan juontajana) asetti meidät parijonoon juhlatilan ovien ulkopuolelle. Me ensin, omat vanhemmat, sulhon vanhemmat, mun veljeni, sulhon sukulaiset jne. Ovet avattiin ja asteltiin musiikin tahtiin sisään juhlatilaan, missä kaikki vieraat jo odottivat. Meidän päälle heiteltiin paperisilpun tyylistä koristetta - vähän samanlainen tapa siis kuin Suomessa riisin heittäminen kirkosta poistuessa. Salin etuosassa odottikin siis lava, ja hääkakku..

Intian hääkakussa oli siis samaa liilaa värimaailmaa kuin Suomen häissäkin. Sulhon sisko oli siis selkeästi kuunnellut jorinoitani. ;-) Lava oli iso ja näyttävä - mutta ei ihan niin iso kuin mitä pelkäsin. Meitä ja kummankin vanhempia varten oli sohvat ja taustalla isot valokoristeet. Yleensä perinteen mukaan hääpari istuu lavalla vanhempien kanssa.

Kun päästiin eteen asti, nousimme lavalle, jossa sytytimme tulen palamaan lyhdyn tapaiseen torniin. Meidän jälkeen kummankin vanhemmat sytyttivät myös tulet palamaan lyhtyyn. Sen jälkeen oli aika leikata kakku - astuttiin alas lavan eteen mihin kakku oli asetettu. Leikkasimme yhdessä palan kakkua, samalla ylhäältä olevasta koristeesta laskettiin päällemme lisää paperisilppua. Intiassa kakkua syödään aina kun on jotain juhlittavaa - jouluna, pääsiäisenä, syntymäpäivinä ja häissä. Tapana on myös syöttää pieni pala kakkua muille läheisille. Häissämme sulho siis syötti kädestään pienen palan kakkua minulle ja minä hänelle. Sen jälkeen syötimme vuorotellen toistemme vanhemmille palan kakkua.

Tämän jälkeen juhlallisuudet tietysti jatkuivat, mutta niistä on parempi jatkaa toisessa postauksessa. Lisää kuvia tulossa!