Our wedding: Häiden soittolista

Viimeisinä hetkinä ennen häitä viimeistelimme häiden soittolistaa. Itselleni musiikki on tärkeä osa koko illan tunnelmaa ja mielestäni musiikki voi pilata tai parantaa juhlat. Halusimme myös musiikissa pitää kummatkin kulttuurit mukana, joten soittolista oli sekoitus länsimaalaista ja intialaista musiikkia.

Varsinaisia bileitä varten olimme tilanneet Burnhill Experience -bändin viihdyttämään ja tanssittamaan vieraita. Vieraiden saapuessa juhlapaikalle ja ruokailun aikana meillä oli Spotify-soittolista. Soittolistan alussa oli kevyttä ja iloista 50- ja 60-luvun klassikoita. Myöhemmin, ruokailun aikana soittolistalla ääneen pääsivät intialaiset kappaleet. 

Our Love is here to stay - Natalie Cole

Your Song - Ellie Goulding

If I didn't care - Brenda Lee

Ev'ry time we say goodbye - Ella Fitzgerald

I wish I knew how it would feel to be free - Nina Simone

My Baby just cares for me - Nina Simone

Love me or Leave me - Nina Simone

At Last - Etta James

Good Lookin' - Etta James

Let me love you tonight - Dean Martin

Do you want to dance - Bette Midler

I Left my heart in San Francisco - Tony Bennett

Steppin' Out with my Baby - Tony Bennett

Ain't no Sunshine - Bill Withers

My Promise - Earth, Wind & Fire

Dreamsome - Shelby Lynne

Someone Like You - Dina Carroll 

Me and Mrs Jones - Billy Paul

Crazy - Patsy Cline

Chapel of Love - The Dixie Cups

The Way you look tonight - Frank Sinatra

Body and Soul - Tony Bennett

L-O-V-E - Nat King Cole

Guia - Antonio Zambujo

Sunny - Bobby Hebb

Mr & Mrs Brown - Luisa Sobral
Xico - Luisa Sobral 
Indian Love Call - Billy Vaughn
Till Death do us apart - Shivkumar Sharma
Tere Bina - A.R. Rahman
Nenjukkule - A.R. Rahman
Chanda Re Chanda Re - Hariharan
Khamoshiyan Gungunane Lagi - Lata Mangeshkar
Boondon Se Baaten - A.R. Rahman
 

Joukossa oli aika paljon näitä 50-luvun ihania hunajaäänisiä laulajia kuten Dean Martin, mukana on myös ihan yllättäviä uusia löytöjä kuten Luisa Sobral. Osa biiseistä taitaa itse asiassa olla erobiisejä (esimerkiksi Crazy), mutta ne on minusta vain niin mahtavia biisejä, että pidin ne kuitenkin soittolistalla. Eikai ne mitään huonoa onneakaan voi tuoda..?

Meillä bestmanit huolehtivat soittolistasta, eli musiikin hiljentämisestä kun tuli ohjelmaa tai puheita, musiikin laittamisesta päälle, ja mahdollisista ongelmatilanteista. Vinkkinä siis muillekin Spotify-listaa käyttäville morsiammille, muistakaa ladata lista offline-tilaan niin ei juhlapaikan internet-yhteys pääse aiheuttamaan yllätyksiä juhlissa.

Our Wedding: my dress

Pidin hääpukuni tarkoituksella salaisuutena, sillä en halunnut sukulaisten ja ystävien näkevän blogini kautta etukäteen hääpukuni. Nyt kun juhlat on ohi, voin paljastaa ihanuuden täälläkin kaikessa loistossaan!

Ostin hääpukuni Helsingin Niinattaresta jo viime syksynä. Malli ja tyyli oli aikalailla mielessäni jo etsinnän alkaessa, mutta en jotenkaan löytänyt sitä oikeaa pukua kunnes päädyin Niinattareen. Pitkän metsästyksen jälkeen löysin kolme ihanaa mekkoa, joista päädyin budjettisyistä Blue by Enzoanin Dayton-mekkoon. Mekko oli juuri sitä mitä halusin, kapealinjainen mekko, joka on  kevyttä tylliä. Suosikkini kaikista, vaikkakin budjettiini hiukan liian hintava, oli White Onen Nerveo. Enzoanin puku oli kuitenkin juuri sitä mitä halusin - kaunis ja kevyt.

ps. Ethän kopioi kuvia!

Mr & Mrs J

ETHÄN KOPIOI KUVIA!!

Saimme vihdoin ihanat hääkuvamme kuvaajaltamme Jussi Rekiarolta. Ihan mieletön määrä upeita kuvia, joiden ääressä voi viettää pitkät hetket muistelemassa hääpäivää. Näistä tulee olemaan vaikea valita paras (tai parhaimmat.. ) kuva kiitoskorttiin.

An Indian wedding - part 2

Kerroin jo jonkinverran Intian juhlallisuuksista edellisessa postauksessani. Ohessa on lyhyt selostus loppuillan tapahtumista.

Sekä Suomessa että Intiassa häämarssi on tärkeä osa hääpäivää. Toisin kuin Suomessa, Intiassa marssi ei kuulu kirkkoon vaan juhlapaikalle ja siihen osallistuu koko juhlaväki. Oli kieltämättä huvittavaa marssia jonkun humppamarssin tahtiin ympäri juhlatilaa, perässä vanhemmat ja sukulaiset, ja heidän jälkeen loput vieraista. Letkan ensimmäisinä pysähdyttiin ja päästettiin loput vieraista sukeltamaan käsiemme alta, kunnes päästiin taas viimeisenä tulemaan joukon etunenään. 

Marssin jälkeen oli vuorossa häätanssi. Olimme valinneet Suomen hääjuhlien soittolistalta kaksi kappaletta, jotka soitettiin Intiassa. Ensimmäinen, joka oli meidän kahden tanssi, oli ihanan Etta Jamesin mieletön "At Last". Toisena kappaleena, jolloin muut vieraat liittyivät tanssilattialle, soitimme Nat King Colen "L-O-V-E" kappaleen.

Tämän jälkeen alkoi pieni leikki. Juontaja keräsi pariskuntia ympärillemme rinkiin, ja sitoi sulhon ja minun silmät. Leikin tarkoituksena oli, että me sulhon kanssa sopisimme keskenämme kuiskaamalla yhden kolmesta asennosta - rakkaus (halaus), kosinta (sulho polvistuu) tai ero (selät vastakkain) - ja parien pitäisi arvata valitsemamme asento sitä esittämällä. Kyseessä oli vähän kuin tuolileikki - kun musiikki soi, vieraiden piti asettua, jonka jälkeen me esitimme sen asennon mistä keskenään sovimme. Ne parit, jotka arvasivat väärin joutuivat ulos pelistä. Peli jatkui niin monta kierrosta kunnes jäljellä oli enää yksi voittajapari. Peli oli ilmeisen hauska, silmilläni ollut side oli aika tiukalla enkä meikkien pelossa uskaltanut repiä sitä pois kasvoilta. Ainakin vieraat tuntuivat nauravan kovasti pelille ja meidän asennoille.. 

Kaikkiin hyviin häihin kuuluu tietysti herkullinen ruoka. Meillä oli buffet-illallinen, jossa tarjolla oli alkuruokia, noin 4-5 erilaista pääruokaa, sekä kolme jälkiruokaa - ja tietysti herkullisia tuoreita hedelmiä. Toisin kuin Suomessa, hääjuhlissa ei ole istumajärjestystä vaan vieraat istuvat minne haluavat. Ruokailukin on vapaamuotoista - kun ruuan on ilmoitettu olevan valmista, sitä saa hakea haluamaansa tahtiin koko illan ajan. 

Hiukan omasta pukeutumisestani - pukeuduin juhlissa pitkään siniseen iltapukuun hääpuvun sijaan. Mietin hääpukuni käyttämistä näissäkin juhlissa, mutta totesin pukuni olevan niin muhkea ja laahuksen olevan niin pitkä, että olisin tarvinnut sitä varten oman matkalaukun. Päätin siis turvautua tavalliseen iltapukuun. Alunperin olin ajatellut (ja sulho toivonut) hankkia vaalean iltapuvun, mutta en halunnut maksaa useita satoja hääpukumaisesta vaaleasta mekosta, jota en välttämättä näiden juhlien jälkeen käyttäisi. Katselin monien  nettikauppojen valikoimia ja vielä näiden kiinalaisten made-to-order -sivustojen valikoimia, mutten ehtinyt tilata mitään verkosta.

Asento-leikin jälkeen ohjelmassa oli lähinnä tanssia. DJ laittoi volyymit kattoon, soitti intialaista teknoa (tai jotain vastaavaa) ja porukka alkoi tanssia hulluun tahtiin. Jopa pienimmät lapset hyppivät ilosta kiljuen keskellä lattiaa. Yllätyksekseni myös iki-jäykät vanhempani päätyivät sheikkaamaan intialaisen musiikin tahtiin! 
 

Vieraat lähtivät puoli kahdentoista maissa. Jokainen perhe tuli erikseen sanomaan hyvästi meille. Hyvästejä varten olimme asettautuneet seisomaan lavalle - näin valokuvaaja sai aina koko perheestä kuvan hääparin kanssa. Onneksemme meillä oli n. 150 vierasta, joten hyvästien kuvaamisessa ei kestänyt koko iltaa. Sulhon siskon häissä oli 1000 vierasta, jotka he hyvästelivät  - ja joista osaa he eivät edes tunteneet!

Kaiken kaikkiaan yllätyin jälleen kerran kuinka sydämellisiä ja lämpimiä intialaiset ovat. He ottivat minut todella ystävällisesti vastaan. Intialaiset ylipäänsäkin tuntuvat aina olevan iloisia, sydämellisiä, ja he selkeästi rakastavat pitää hauskaa.. ainakin intialaisen musiikin tahtiin! ;-) Näimme jo juhlien videon ja täytyy myöntää, että hiukan harmittaa että emme ottaneet videokuvaajaa Suomen häihin. Olin koko ajan täysin videokuvaajaa vastaan, mutta kieltämättä oli mukava nähdä koko illan kulu uudestaan.  Oli hauska seurata mitä vieraat tekivät ja myös nähdä miltä itse oikeastaan näytin. 

Juhlien jälkeen hyvästelimme viimeiset vieraat ja perheeni, joka suuntasi seuraavana päivänä Delhiin ja Taj Mahalille. Nämäkin hääjuhlat olivat ohi aivan liian nopeasti.. Seuraavana aamuna, kahden tunnin yöunien jälkeen, suunnattiin lentokentälle ja kauan kaipaamaamme häämatkaa!

An Indian Wedding - part 1

Viikko oikeiden häiden jälkeen juhlimme avioitumista toisenkin kerran - tällä kertaa Mumbaissa. Sulhon vanhemmat olivat halunneet juhlia myös intialaiseen tyyliin omien sukulaisten ja ystävien seurassa. Alunperin sulhon isä halusi "pieniin" häihin 300 vierasta - saatiin lopulta väkimäärä karsittua noin 120-150 vieraaseen. 

Intiassahan vieraita ei kutsuta yksitellen, vaan kotitalouksittain. Juhliin voi ilmestyä käytännössä kuka vain kutsutusta perheestä - serkusta mummoon. Tämän takia tarkkaa vierasmäärää ei oikeastaan voi etukäteen tietää ja cateringkin varautuu joustamaan ruokailun ja juomien suhteen. Kutsut myös yleensä viedään henkilökohtaisesti perille, ja vain kaukana asuville kutsu postitetaan. Meidän intialaisiin häihimme sulho oli muokannut oikeista kutsukorteista paikallisen version, jossa ilmoitettiin Mumbain juhlien tiedot.

Juhlapäivä oli siis lauantai 24. toukokuuta. Olimme saapuneet Intiaan vanhempieni ja veljeni kanssa jo keskiviikkona iltana ja kaksi päivää kierrellen nähtävyyksiä. Lauantaina oli tarkoitus viettää rauhallisempi päivä ja palata sulhon kotiin aikaisemmin, jotta ehdimme ajoissa valmistautua iltaa varten. Vietettiin pari tuntia läheisessä ostoskeskuksessa, kun äitini onnistui kävelemään erään liikkeen lasiovea päin ja saamaan ison haavan nenäänsä...! Vaikkei haava näyttänyt kovin syvältä, päätettiin, että on parempi jos äitini lähtee varmuuden sulhon mukana sairaalaan tarkistuttamaan haavan. Onneksi kyseessä ei ollut iso ruhje, vaan tästä selvittiin laastarilla ja päästiin kaikki edes hetkeksi lepäilemään ennen juhlia.

Sulhon sisko oli tilannut kampaajan kotiin laittamaan hiukseni juhlakuntoon. Ajatuksissa oli matala niskanuttura, samantyylinen kuin oikeissa häissä Suomessa, mutta yksinkertaisempi. Aikaa tähän oltiin varattu vajaa tunti, mutta jo alkuvaiheissa huomasin ettei kampaaja taida osata toteuttaa omia näkemyksiäni. Ilmeisesti paikalliset morsiammet pitävät korkeista ja tuuheista kampauksista.. 

Monen uusintayrityksen jälkeen saatiin hiukset lopulta jotenkin kasaan ja hiuskorulla nätiksi. Alunperin en ollut ajatellutkaan hiuskorua, mutta koru oli myös aika välttämätön mustien pinnien peittämiseksi... eipä tullut mieleen tuoda isoa kasaa omia pinnejä, intialaisten hiusten väri kun yleensä on hiukan erilainen kuin oma. Kampaukseen meni lopulta 1.5 tuntia ja koko aikataulu oli sekaisin. Onneksi koko perhe on kroonisesti kaikesta myöhässä, niin oma myöhästyminen ei haitannut. 

Valokuvaaja ja videokuvaaja olivat kummatkin jo paikalla ja kuvaamassa sulhon perheenjäseniä. Ennen lähtöä juhlapaikalle poseerasimme kumpaankin linssiin - yksin, parina, perheen kanssa, lasten kanssa, isosetien kanssa.. Suoraan sanottuna videointi kotitiloissa jännitti todella paljon, tuntui että studiovalo oli suoraan naaman edessä ja sen vieressä videokamera. Onneksi päästiin lopulta matkaan. 

Juhlapaikkana toimi läheisen hotellin juhlatila, ja suunnattiin ensin minun vanhempieni hotellille noutamaan heidät mukaamme. Paikallisen tyylin mukaan vieraat olivat jo juhlapaikalla odottamassa hääparia ja heidän perheettään. Hotellin luona ei ollut mahdollisuutta erehtyä ovesta juhlapaikalle.. Seistiin hetki ulkona odottamassa jotain, samalla videomies kuvaili meitä joka kulmasta.

Kun pääsimme astumaan sisään, illan juontaja (meillä oli joku sukulaismies illan juontajana) asetti meidät parijonoon juhlatilan ovien ulkopuolelle. Me ensin, omat vanhemmat, sulhon vanhemmat, mun veljeni, sulhon sukulaiset jne. Ovet avattiin ja asteltiin musiikin tahtiin sisään juhlatilaan, missä kaikki vieraat jo odottivat. Meidän päälle heiteltiin paperisilpun tyylistä koristetta - vähän samanlainen tapa siis kuin Suomessa riisin heittäminen kirkosta poistuessa. Salin etuosassa odottikin siis lava, ja hääkakku..

Intian hääkakussa oli siis samaa liilaa värimaailmaa kuin Suomen häissäkin. Sulhon sisko oli siis selkeästi kuunnellut jorinoitani. ;-) Lava oli iso ja näyttävä - mutta ei ihan niin iso kuin mitä pelkäsin. Meitä ja kummankin vanhempia varten oli sohvat ja taustalla isot valokoristeet. Yleensä perinteen mukaan hääpari istuu lavalla vanhempien kanssa.

Kun päästiin eteen asti, nousimme lavalle, jossa sytytimme tulen palamaan lyhdyn tapaiseen torniin. Meidän jälkeen kummankin vanhemmat sytyttivät myös tulet palamaan lyhtyyn. Sen jälkeen oli aika leikata kakku - astuttiin alas lavan eteen mihin kakku oli asetettu. Leikkasimme yhdessä palan kakkua, samalla ylhäältä olevasta koristeesta laskettiin päällemme lisää paperisilppua. Intiassa kakkua syödään aina kun on jotain juhlittavaa - jouluna, pääsiäisenä, syntymäpäivinä ja häissä. Tapana on myös syöttää pieni pala kakkua muille läheisille. Häissämme sulho siis syötti kädestään pienen palan kakkua minulle ja minä hänelle. Sen jälkeen syötimme vuorotellen toistemme vanhemmille palan kakkua.

Tämän jälkeen juhlallisuudet tietysti jatkuivat, mutta niistä on parempi jatkaa toisessa postauksessa. Lisää kuvia tulossa! 

Honeymoon in Koh Samui

Aloitan päivittelyn häämatkasta - emme vielä ole saaneet hääkuvia kuvaajaltamme ja haluaisin mieluiten näyttää parhaammat puolet häistämme enkä välttämättä käyttää ystäviltä saatuva kännykkä- tai pokkarikuvia.

Palasimme ihanalta häämatkaltamme siis viime torstaina ja kieltämättä minulle on ainakin tullut lievä post-honeymoon depressio. ;-) Loma oli ihana ja ainutlaatuinen.   . Saimme nauttia toistemme seurasta, rentoutua auringossa sekä siemailla drinkkejä resortin rannalla. Totesimme lomalla, että pelkästään häämatkan takia suosittelemme kaikille avioitumista!

Lähdimme siis Intian vastaanoton (tästä siis lisää erillisessä postauksessa) jälkeisenä aamuna kohti Koh Samuita. Vasta kun istahdimme koneeseen, pääsimme lomatunnelmiin - vihdoin häämatkalle! Ennen häitä vietimme siis aikaa sulhon vanhempien kanssa täällä Helsingissä, ja häiden jälkeen kiersimme Mumbaita omien vanhempieni kanssa. Nyt, Bangkok Airwaysin koneessa, saimme ensimmäisen kerran olla oikeasti kahdestaan!

Hotellivalinta osui nappiin.. Koh Samuin Sala Samui -resort oli paratiisi maan päällä. Saapuessamme hotelliin saimme virkistävät viileät pyyhkeet käsillemme ja ihanan kylmän drinkin. Villassamme oli oma pieni uima-allas, jossa uimme vähintään kolme kertaa päivässä. Hotelli oli muistanut väsyneitä häämatkalaisia ihanilla yllätyksillä... kylpy, kuplivaa, tuoreita mangoja ja suklaata.

Hotelli oli siis rauhallisella Choeng Mon rannalla, noin 5 minuutin ajomatkan päässä vilkkaammalta Chaweng Beachilta. Hotellimme oli rannan viimeinen hotelli, joten saimme nauttia todellisesta rauhasta ilman turistien massaa. Lisäksi toukokuu on low season -aikaa Thaimaassa, joten Koh Samuilla oli ylipäänsäkin vähemmän turisteja kuin talvikautena. Low season näkyi myös hierontojen hinnoissa - joka paikassa näkyi erikoistarjouksia. Sadekausi oli jo alkanut Bangkokissa, mutta Koh Samuilla ei onneksi satanut kuin pariin otteeseen, ja yleensä yöllä. Ukkonen ja salamat kuitenkin näyttäytyivät joka ilta taivaanrannassa ja loivat lisää tunnelmaa pimeisiin iltoihin.

Viivyimme Sala Samuin resortissa viikon. Sinä aikana lähinnä makasimme hotellin uima-altaalla tai hiekkarannalla. Parina päivänä vuokrattiin skootteri ja ajettiin jollekin läheiselle nähtävyydelle - temppeleille, tiikerifarmille tai suurempiin turistikeskittymiin. Loppuvaiheissa lomaa käytiin päiväreissulla Ao Thang Marine Park -luonnonpuistossa, jossa snorklailtiin, vierailtiin kalastajakylässä ja käytiin katsomassa saaren keskellä olevaa hohtavan vihreää järveä. 

Olimme tietysti myös varanneet meille romanttisen kynttiläillallisen rannalla. Meille pystytettiin valkoinen teltta, jota ympyröi kynttilämeri. Henkilökohtainen tarjoilija palveli meitä koko illan ja kärsivällisesti otti lisää kuvia meistä rannalla.

 Viikon jälkeen jouduimme sanomaan hyvästi paratiisille, ja lähtemään kohti Bangkokia. Vietimme Bangkokissa kaksi yötä ja lähinnä shoppailimme mielettömissä ostoskeskuksissa. Onneksemme juuri ennen lomaa alkanut sotilasvallankumous ei vaikuttanut turistien elämään mitenkään Koh Samuilla eikä Bangkokissa. Näimme loman aikana kaksi sotilasta, nekin myöhään illalla Bangkokin keskustan tien varrella.

Loman jälkeen on kieltämättä tullut pieni haikeus - ihana häämatkamme on ohi ja edessä taas normaali arki. Hääsuunnittelutkin ovat ohi ja syksyksi pitäisi keksiä jotain uutta, muutenhan sitä tylsistyy täysin!

Back to reality

Takaisin kotiin, takaisin normaaliin elämään.. 

Häät ja häämatka on ohi, ja elämä jatkuu samoin kuten ennen juhlia. Melkein samoin - nimi ja siviilisääty ovat tietysti muuttuneet.

Palasimme eilen upealta häämatkalta mukana kasa muistoja matkan varrelta. Suosittelen kaikille häitä ja naimisiinmenoa - jo pelkän häätmatkan takia! ;-) Vietimme erilaiset, mutta ehdottomasti hauskat häät Intiassa, viikon paratiisisaarella Koh Samuilla luksusresortissa, sekä hikiset shoppailupäivät Bangkokissa.

Aikaero ja pieni järkytys loman loppumisesta painaa fyysisesti ja henkisesti, joten päivitän lisää kuulumisia häistä Suomessa, Intian vastaanotosta, sekä häämatkasta myöhemmin. 

Saimme lämpimän tervetulon vanhemmiltani kun palasimme kotiin. :-)